21.6. RETKI SIKOJOELLE
KESÄN TOINEN OHJATTU RETKI
Taas mentiin! Parin päivän varoitusajalla saimme keskiviikkoiltaan kasaan neljä Sikojoesta kiinnostunutta suppailijaa. Mutta mikä Sikojoki?
Sikojoki on Pirkkalan puolella, muutaman kilometrin mittainen kapea, tyyni ja virtaamaton väylä. Muutama onnekas on löytänyt kotinsa tämän joen varrelta!
Olemme järjestäneet retkiä Sikojokeen jo ensimmäisestä kesästä 2019 lähtien, mutta koskaan aiemmin ei olla menty aivan päätyyn asti. Tällä kertaa mentiin ja kyllä kannatti!
Sääennusteet vaikuttivat kaikinpuolin hyvältä tavoitetta ajatellen. Jos kartasta katsot tarkkaan, Turuntien sillan ja Sikojoen suun väli on pelkkää selkää ja siitä tulee fyysinen kovilla aalloilla. Lopussa on myös vilkkaan veneväylän ylitys, joten jännistystä riittää. Onneksemme veneitä eikä jettejä näkynyt, saimme siis säästellä voimia kohteeseen.
Vain reilu 30min jälkeen olimme jo joella. Pahimmillaan tähän on mennyt yli tunti! Alun kaislikon jälkeen ensimmäisenä vastaan tulee heppoja ja poneja, muutama talo ja silta, jonka päällä kulkee Anian rantatie. Hienojen rantatonttien ja Kirkonkylän koulun välissä on pätkä lähes erämaata, jossa pystyy valitsemaan useita reittejä kaislikoiden välissä.
Menomatkalla fiilistelimme monien erilaisten sorsalintujen perheitä, joutsenia, peuroja ja muita eläinperäisiä nähtävyyksiä, mutta paluumatkalla puskassa odotti ikimuistoinen yllätys. Me suppailtiin hirven kanssa!
Ensin jostain läheltä kuului kovaa ääntä ja puskat heiluivat, sitten oli hetki hiljaista ja pian ihan vierestä kaislikosta nousi hirven pää esiin tuijottamaan meitä. Intensiivisen hienon hetken jälkeen hirvi päätti hypätä vierestämme uimaan ja suuntasi sinne, mistä juuri tultiin. Moneen kertaan matkalla oltiin jo juteltu, että retkillä yhden pitäisi olla aina vaan kamera kädessä jonkun kyydissä, mutta ainakin itselleni riitti tämä tuijotuskisa, tuskin unohdan ikinä. Se mitä nähtiin omin silmin, olisi kyllä ollut hyvä kanditaatti vuoden luontokuvakilpailuun.
Viime vuonna järjestetyllä ihan oikealla "eräretkellä" bongasimme myös hirven, mutta paljon kauempaa ja se lähti säikähdyksissään nopeasti karkuun. Jälkimmäinen muisto taltioitui vain kärjessä eteneville, mutta peräpään porukan onneksi näkivät ainoina vierestä lentoon lähteneen metson. Majavia ja niiden pesiä sekä patojakin oli!
Arkistokuva Red Door SUP | eräretki 2022.
Menomatkalla valitsimme kaislikkoreitiksi koukkauksen koulun pihaan. Huomasimme, että kyläkoululaiset saavat nauttia ihan omasta laavusta koulun pihalla, toivottavasti sille on paljon käyttöä. Näillä main olen itse käynyt kerran, mutta en yhtään pidemmällä. Ei oltu vielä edes puolivälissä, joten matka jatkui!
Kapeaan väylään jo tottuneena tuli yllätyksenä, kuinka iso, nimensä mukaisesti Isolammi olikaan. Yksi retkiseurueesta oli jo aiemmilla retkillä käynyt tässä asti, mutta päätimme jatkaa matkaa kaikille uusiin maastoihin. Seuraavan väylän jälkeen tuli vastaan taas paljon taloja. Onneksi mentiin, saatiin pari luontokappaletta pelastettua ja itselleni hyvän opetuksen - en koskaan jätä enää katiskaa rantaan sulkematta luukkuja.
Laiturilla lojuneessa katiskassa oli pari pikkulintua, joita en edes tunnistanut. Hienoja olivat, mutta hädissään. Kulmaluukku auki ja pitkän odottelun ja rauhallisen ohjailun jälkeen saimme molemmat vapautettua. Mikäli omistat kyseisen katiskan ja ihmettelet sen uutta asettelua - nyt tiedät miksi!
Matkan varrella bongattiin tuttuun tapaan myös joutsenia, joita olemme aina kiertäneet kaukaa. Katse osui ensin niihin, mutta jestas mikä nuotiopaikka niiden yläpuolella oli. Onnittelen rakentajaa erittäin hyvästä pelisilmästä. Vastaavan rakentaminen taitaa olla vartin homma, mutta tuollaista sijaintia ei ihan joka kulmalta löydy.
Perillä asti siis käytiin, mutta variaatiota olisi ollut vieläkin enemmän tarjolla. Yksi seurueesta tunki tapansa mukaan ahtaimpaan ojaan, mutta tällä kertaa ihan käskettynä hienoa juhannuskuvaa varten. Ja sellainen saatiin! Tämä oja näytti siltä, että sitä pitkin olisi päässyt seikkailemaan pitkälle.
2,5h hinnalla (25€) poikkeuksellisesti myyty, reilu 3h kestoarvion mukaan lähdettiin, mutta lopulta taisimme viettää lähes 4h lopun vuokraamon edustalla huilailut mukaan laskien. Taisin sanoa, ettei edes ollut kovin rankka pitkästä kestosta ja kuumasta kelistä huolimatta, mutta pari muuta vähän pudisteli päätä viimeisen Pyhäjärven ylityksen jälkeen. Nyt pari päivää reissun jälkeen myönnän, että olihan se. Lihaksissa tuntuu mukavasti ja koko ajan nälkä!
Upeita elämyksiä tarjosi taas tämä reissu ja ihan kulman takana. Seuraavaksi otetaan ensimmäisestä Rajasalmen sillan retkestä uusinta 25.6. klo 18.00 Jennin johdolla. Jatkossa tarjolla mm. Sikojoen retkeä, kierretään lyhyempi Vinhusjärvi tai suunnataan sillan jälkeen oikealle kohti Edeniä ja Nokianvirtaa, kunhan ei virtaa. Vaikka tänä kesänä meillä ei ole kuorma-autoa käytössä - aiomme tavalla tai toisella järjestää myös kaukaisempia retkiä. Yksi niistä on varmasti kerran kesässä jo kahdesti järjestetty eräretki yön tai kahden yli, noin tunti Red Door SUP vuokraamolta pohjoiseen. Olemme ahkerien kävijöiden kanssa funtsineet myös riippumattoreissua yön yli esimerkiksi Luodon saareen!